The gentle art of delusion

Kuva ylhäällä.

Muistan kuulleeni erään kuuluisan kiekkovalmentajan sanovan että pelin lopputulos on kiinni 80% motivaatiosta ja 20% muista tekijöistä, kuten taitotasosta tai kunnosta. Siitä en lähde väittelemään ovatko prosenttiosuudet juuri noin, mutta pointti on kuitenkin selkeä. Mind over all.

Motivaation voi rinnastaa aika pitkälle urheilijoiden tahtoon tehdä työnsä siten että homma hoidetaan kotiin. Tahto puolestaan on aika tiukasti kiinni pääkopan sisällä jylläävistä asioista, ja täten altis myös erilaisille muuttujille. Muuttujat voidaan jakaa karkeasti kahteen erilaiseen kategoriaan: ulkoiset ja  sisäiset muuttujat. Ulkoiset muuttujat ovat niitä, jotka tapahtuvat pelin ulkopuolella ja näihin on jokseenkin vaikea vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä. Sisäiset tapahtuvat suurimmalta osin itse suorituksen aikana, tästä esimerkkinä vaikkapa jääkiekossa tänä keväänä kuulutettu "momentum". Jos urheilija kokee kesken ottelun, että nyt peli alkaa luistamaan, niin se antaa myös tahtotilaan boostausta. Ja sitten vasta peli alkaakin luistamaan.

Ok, enough for scientific bullshit. Rupesin tuossa eilen miettimään tuota ns. "sisäistä" tahtotilaa, tai lähinnä sitä että miten siihen voidaan vaikuttaa merkittävästi suorituksen aikana? Jos esimerkiksi tenniksessä olet ekassa erässä 0-5 tappiolla, niin miten motivaatioosi voidaan vaikuttaa siten että murrat vastustajan seuraavat kolme syöttövuoroa ja nouset vielä tiebreakilla ohi? Tilanne pitäisi jotenkin saada resettiin siten, että olettaisit tilanteen olevan ihan oikeasti 0-0, eikä vastustajan tarvitsema yksi ainoa erävoitto olisi mörkönä mielessä. Tämän toteuttamiseksi pitäisi tehdä uskottava huijaus omalle päänupille. Miten? En tiedä, mutta mulle tapahtui eilen jotain tähän viittaavaa.

Siihen siis. Lauantai-aamuna lompsittiin (mä ja uikkarit) jälleen toiveikkaana Hervannan kolera-altaalle uusi ennätyskoe mielessä. Olen asettanut alkuvuodesta tavoitteekseni uida 1000m alle 19 minuutin ennen kesäkuuta (aiheesta lisää esim. tässä ja tässä). Aikaisempiin uintivetotreeneihin peilaten, ajattelin tuon rajan olevan mahdollisuuksien rajoissa rikkoutua. Tosin helkkarin tiukille pitäisi itsensä vetää jälleen kerran. Ja että tavoitteeseen pääsisi, pitäisi satasten kulkea tahdilla 1:54 tai mieluusti vähän allekin.

Parinsadan metrin verryttelyt alle, ja "naps", Garminista kierrosnappulan näpäytys. Taas mentiin. Ekat parisataa tuntui kulkevan todella hyvin, ei tuntunut juuri missään. Peli alkoi luistamaan. 500m kohdilla alkoi hapotusta tuntua ja hapen otto alkoi mennä vuoropuolilta aina välillä toispuoleiseksi. Päätin katsoa 500 käännössä kelloa. Yeah right. Olin onnistunut sössimään Garminin väärälle näytölle, joten ajasta ei ollut mitään tietoa. Päätin, että en rupea kelailemaan näyttöä edestakaisin, vaan annetaan vaan mennä. Noin 600...700m kohdilla alkoi taas vanhat tutut tuntemukset tekniikan tipahtamisesta ja piraijalaumaa vastaan taistelemisesta nostaa päätänsä, joten löin kaiken keskittymisen peliin niin että uinti olisi teknisesti hyvää, eikä vain pelkkää käsivoimilla rimpuilua. Se tuntui hetkellisesti onnistuvankin, vaikka vauhdeista ei ollut edelleenkään mitään käryä.

Kun ajanotosta ei ollut edelleenkään mitään tietoa, bongasin hallin toisessa päädyssä olevan uintikellon (kuva ylhäällä), ja aloin tapella sen sekunteja vastaan. Valitsin vihamiehekseni mustan viisarin ja katsoin sitä jokaisen käännön yhteydessä, 50 metrin välein siis. Mulla oli jonkinlainen yleiskäsitys, että jokaisen vedon pitäisi olla pari sekkaa alle minuutin. Tahti pysyisi tällä tavoin ennätysvauhdissa. Jos siis musta viisari on liikkunut kääntöpaikalla kiintopisteestä vähääkään vastapäivään, niin silloin vauhti riittää. Helppoa. Not.

- 750m käännön kohdilla huomasin että viisari on samoissa. Tästä kun hieman kiristää tahtia, niin riittää.
- 800m kohdilla viisari oli edelleen samassa kohdassa. Mitä ihmettä, vaikka kuinka pyristelee niin vauhti ei lisäänny. Nyt tekniikkaan huomiot ja tehoja lisää! Vielä parisataa jäljellä!
- 850m kohdilla viisari ei kulje edelleenkään millään vastapäivään, nyt on pakko tunkea viimeisetkin peliin, vielä on 150m:n loppukiri jäljellä. I´m ALL IN!!!
- 900m takana. Ei helkkari. Viisari jököttää edelleen samassa paikassa. Mietin missä uintini menee vikaan: yritän kaikkeni, mutta peli ei enää luista. Toivon ensimmäisen 700m:n uinnin pelastavan sen verran, että karvan alle 19 minuutin tai edes lähelle mennään. Karua on todeta, että joka kääntö vie ennätystä ulapalle.
- Viimeiseen 100 metriin en enää katsonut mustaa (minut voittanutta, prkl!) vihollistani, otin vain kaiken tästä kärsimysnäytelmästä irti.
- 1000 metriä ja maali! Näpäytys Garminin kierrosnappulaan. Äkkiä!

Kello näytti ajaksi 18min 30s.! Mitääh!?! Haukoin henkeäni lähes oksennuspisteessä ja rupesin ihmettelemään mitä oikein on tapahtunut? Tavoite on saavutettu, mutta uinko 50 metriä liian vähän, vai miten tuo 19 minuuttia noin kirkkaasti alittui? Kyllä, uskollinen treenikaverini mr. Garmin sanoi matkan olevan 1000m. Katsoin hämmästyneenä uimahallin uintikelloa ja surullisen kuuluisaa mustaa viisaria.

Viisari oli pysähdyksissä. Kellosta oli patterit loppu.

Apinaa koijattiin. Sisäisesti.

Yhteenveto (lepo)viikko 21/2013

Ma: Uinti: vetoja apuvälinein + 5x50m voimaa lättärein (1h 5min).
Ti: Pyöräily: PK -lenkki (1h 37min), vatsatreeni (8min).
Ke: Lepo.
To: Uinti: 250 vetoja löysä-kova -periaattella (1h).
Pe: Pyöräily: mäkivedot 2x5 setit (1h 27min), vatsatreeni (8min).
La: Uintitesti + verrat (36min), kevyt juoksu (36min).
Su: Lepo.

Yht. 6h 37min.

Superviikonloppu

Suomalaisittain tämän piti olla superviikonloppu. Ensiksi voitetaan Euroviisut ja sitten lätkän MM-kultaa. Väännetään kättä kuka juhlii Helsingissä torilla minäkin viikonloppuna. Juti rillaa teeveessä ja Niinistö määrää kansallisen vapaapäivän. Kirkan "Glider in" soi radiossa yötä päivää. No, näin ei yllättäen käynytkään.

Tästä huolimatta mulla viikonloppu, tai oikeastaan lauantai onnistui oikein superisti. Avasin kisakauteni, eli juoksin Eden Run -puolimaratonin Nokialla. Voitin sen.

Häh, mitä tuli tehtyä? Myönnettäköön että kilpailun taso ei päätä huimannut, eikä osallistujiakaan ollut ihan liikaa, mutta hyvältähän tuo tuntuu eläissään joku kilpailu voittaa. Veikkaan että koskaan tuota ei enään pääse tapahtumaan. Eli nautitaan tästä.

Itse suoritus meni lähes ennakkokaavailujen mukaisesti, vaikka valmistautuminen ei ollut ihan parasta A-luokkaa. Torstaina lähdin kaupin kanuunoiden vauhtilenkille, ajatuksena että eiköhän tuosta jalat tokene lauantaiksi. Perjantaina jalat oli pölkyt, mutta tein vielä parinkymmen minuutin TV-kovan juosten ihan vaan jalkojen vetreytykseksi ja totutteluksi puolikkaan vauhtiin. Ei mennyt ihan milliin, pölkyt ne oli vielä puolimaratonin aattonakin.

Kisassa ennakkosuunnitelmana oli mennä 4:30 - 4:40min/km -vauhdeilla ensimmäiset n. 3/4 matkasta ja loppukilometreillä survoa kaikki peliin, jos pölkyt vielä kantaa. Aikatavoitteena oli 1h 35min alitus. Kilometrivauhtitaktiikkaa pystyin aika hyvin noudattamaankin: ensimmäiset 18km kulki 4:31 -vauhteja, ja keskisyke pysyi juuri ja anakynnyksen alla, aivan kuten olin suunnitellutkin. Viimeinen alaspäin viettävä pitempi suora alkoi 18km nurkilla ja siinä päätin että nyt rojut keskelle ja "all in". Vauhti lähti nousemaan, mutta vähän suutariksi tuo sitten kuitenkin jäi. Vipan kolmosen tulin n. 4:22 -vauhteja, ja tämä ei aivan riittänyt aikatavoitteen saavuttamiseen. Maali tuli vastaan ajassa 1:35:37. Kaikkeni annoin, ja vaikka aikatavoite ei täyttynytkään, niin olen toki erittäin tyytyväinen tähän tässä vaiheessa kautta.

Sain muuten voitosta palkinnoksi Bianchin pyöräilysukat. Taidankin tästä alkaa kehystämään voittosukkiani...

Yhteenveto w20/2013

Ma: Duathlon harkkakisa verryttelyineen (1h) + palauttavaa uintia päälle (33min).
Ti: Lepo (jalat ihan sököt maanantaista).
Ke: Uinti, erilaisia 250m vetoja + 5x50 vedot lättärein (53min), reipas PK-lenkki juosten (50min).
To: Pyöräily: kanuunoiden vauhtilenkki (2h 30min).
Pe: Lyhyt TV-kova juosten (23min), vatsatreeni (8min).
La: Puolimaraton + verryttelyt (1h 45min), palauttavaa uintia kylpylässä (5min).
Su: Lepo.

Yht.: 8h 7min.

Määrää ja laatua!

Kanjoni koottuna.

Moi! Tästä taisi tulla vuoden paras treeniviikko tähän asti. Oli mukana sekä määrää että laatua. Pyörää tuli määrällisesti melkein 10 tuntia ja juoksuakin ihan kohtalaisesti. Hyvä niin, sillä sain päähänpistona ilmoittautua ensi viikonloppuna juostavaan Eden Run -tapahtumaan puolimaratonille. Vähän pelonsekaisin tuntein pitää lähteä kisaamaan, koska missään nimessä juoksussa ei ole tällä hetkellä mikään huippukuntofiilis.

Pyöräilyn suhteen tällä viikolla tuli mentyä pelkästään triathlonkaluston voimin. Ihan mukavaa vaihtelua kippurasarviselle, vaikka ajoasennon kanssa tuntuu olevan edelleen hiomista. Keskiviikkona tuli korkattua pyöräilyn saralla myös kesän ensimmäinen "pakkosatanen" reitillä Herwood - Kangasala - Sahalahti - Pälkäne. Ei oikeastaan aiheuttanut juuri mitään ongelmia ellei pikku hiertymiä haaruvälissä ja käsien puutumista lasketa mukaan. Tuli pelisilmällä laitettua kaikkein kauhtuneimmat pyöräilyhousut jalkaan, ja jo puolimatkassa alkoi tuntumaan että jos tästä ensimmäisen asteen palovammoin selvitään niin hyvä. No, selvittiin kuin selvittiinkin.

Perjantaina kokeilin 30 minuutin tempoilua LTHR (Lactate Threshold Rate) -testin merkeissä. Kyseinen testi on triathlonguru Joe Frielin tapa määrittää pyöräilyn sykealueet. Lyhyesti kerrottuna, testissä saatu sykelukema on se syke, jolla maitohappoa alkaa erittymään verenkiertoon, ja tämän sykkeen perusteella voidaan sitten määritellä esimerkiksi pyöräilyn PK- ja VK-sykkeet. Testi on normaali 30min tempo pyörällä. 10 minuutin ajamisen jälkeen napautetaan kierrosnappia sykemittarista ja näin ollen viimeisen 20 minuutin keskisyke on LTHR-syke. 

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta helppoa se ei siitä tee. 30 minuutin pyöräily "täysiä" on mukava kuin norovirus: eka 10min menee ihmetellessä mutta puolivälissä koitosta kuolemakin tuntuu jo ihan mukiinmenevältä vaihtoehdolta. Testitulokseen olin tyytyväinen; sain pidettyä vauhdin hyvin ja keskarit läheni tuolla 30 minuutin pätkällä 37km/h. Selkeätä parannusta viime kesään, jolloin keskareiksi sain samalla reitillä n. 34km/h. Viime kesän veto oli tosin maantiepyörällä.

Ensi viikolla kisaillaan. Ekaksi maanantaina Duathlonin harkkakisan merkeissä (ju 3,5km - py 9km - ju 3,5km) ja lauantaina vedetään puolimaraton ennätykset mielessä. Kerkeisköhän sitä käymään vielä Rolf-sedän klinikalla rasvaimussa ennen tuota lauantaita?

Yhteenveto w19/2013

Ma: Juoksua PK1 + PK2 + 4x750 vedot (1h 2min) + Lihaskuntoa (5min), Uintitekniikkaa (40min).
Ti: Pyöräily (2h 50min), Juoksu 5x150 vedot (23min).
Ke: Pyöräilyn pakkosatanen (3h 55min), vatsatreeni (8min).
To: Juoksu PK-ala-alueella (58min).
Pe: Uinti märkkiksellä hallissa (43min), Pyöräily LTHR-testi (1h 13min), vatsatreeni (10min).
La: Juoksu, mäkivetoja 3x5 setit 3min palautuksin (48min).
Su: Yhdistelmä pyörä + juoksu (1h 44min + 19min), vatsatreeni (8min).

Yht: 15h 6min.

Sekundaa lähdettiin hakemaan...

Pohjan pojat tauolla Pasilassa.

…Mutta sutta tuppasi tulemaan. Nämä ovat ensimmäiset ajatukset viime viikosta, ja tällaisilla ei hirveästi määrää eikä laatua treenamiseen tule. Oikeastaan koko viikko oli lähinnä kuntoa ylläpitävää toimintaa, kun treenata ei uskaltanut. Flunssa tuli ja pisti koko viikon remonttiin.  Ehdinkin jo pari vkoa sitten hehkuttamaan että on hienoa että on pysynyt terveenä koko alkuvuoden.

Viime sunnuntain pyörälenkki taisi tehdä tepposet terveydelle. Lähdin kimppalenkille vähän alipukeutuneena (en puhu nyt dressing  codesta), ja kylmä tuli jo alkumatkasta. Keli näytti ihan hyvältä lähtiessä, mutta kun oltiin 30km edetty, niin mustat pilvet yhyttivät meidät. Näistä pilvistä alkoi sitten tulemaan kaikenlaista tavaraa alas. Ämmät, äkeet ja se kuuluisa Esterin perse^TM jäi näkemättä, mutta ainakin räntä, lumi, rakeet ja jäätävä H²O tuli kokeiltua. Sadetakkia ei tietenkään ollut mukana, ja viimeinen 25km menikin sitten jo palellessa. Maanantaina viikko alkoi orastavalla kurkkukivulla ja sitä oikeastaan jatkui nuhansekaisena viikon lopulle asti. 

Keskiviikkona olo tuntui jo jokseenkin paremmalta, ja päätin ottaa fillarin mukaan Valkeakoskelle, jonne suuntasimme vaimon kera vapunpäivänä katsomaan Ankanuiton SM-kisoja. Älkää kysykö mitä siellä tapahtui, mutta sen verran voin paljastaa että takaisintuleminen 55km fillarilla n. 20m/s vastatuuleen oli aika syvältä! Tuosta reissusta sain kurkkukivun lisäksi nuhan, eli ei ihan mönkään mennyt.

Lauantaina tuli penkkiurheiltua Pohjanmaan poikien kanssa Suomi-Slovakia Hartwallin katsomossa. Oli hieno matsi vaikka Suomi mielestäni hieman alakynnessä olikin. Olin jo toisessa erässä niin kovassa hurmoksessa että pelaajat näkyi välillä jäällä kahtena kappaleena! Kurkkukivusta kun pääsi, niin ääni lähti sitten tuon toilailun seurauksena. No, pienempi paha tuo ehkä. Tein sen ainakin isänmaani puolesta.

Josko sitä määrää saisi nyt tulevalla viikolla sitten koneeseen. Ainakin saumat on hyvät, kun patruuna iski meikäläisen pakolliselle kesälomalle.

Yhteenveto w18/2013:

Ma: Lepo.

Ti: Kevyt hölkkä (46min).

Ke: Pyöräily Valkeakoskelta Treelle (2h 10min).

To: Lepo.

Pe: PK-juoksu (1h 2min).

La: Uinti, eripituisia vetoja (53min).

Su: Lepo.

Yht. 4h 51min.